of 56

2/2010 - Suomen Potilasliiton

 Suomen lehti No 2 kesäkuu - syyskuu 2010 FINLANDS PATIENTTIDNING 2/2010 LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE Suomen lehti Suomen Potilasliitto ry:n…
2 views56 pages
All materials on our website are shared by users. If you have any questions about copyright issues, please report us to resolve them. We are always happy to assist you.
Documenttranscript
 Suomen lehti No 2 kesäkuu - syyskuu 2010 FINLANDS PATIENTTIDNING 2/2010 LEHTI TERVEYSPALVELUJEN KÄYTTÄJILLE Suomen lehti Suomen Potilasliitto ry:n jäsenyhdistysten ja ryhmien yhteystiedot ovat sivulla 19 Suomen Potilaslehti 2/2010 Seuraavat numerot 3/2010 4/2010 aineiston viimeinen toimituspäivä 6.9.2010, lehti ilmestyy 12.10.2010 10.11.2010, lehti ilmestyy 20.12.2010 Pääkirjoitus: Sairaanhoidon laadunvalvonta parantaa potilasturvaa.................................................. 3 Ledare: Sjukvårdens kvalitetsövervakning förbättrar patientsäkerheten......................................... 4 Terveyden- ja vanhustenhoidon taso on turvattava..... 5 Reuman sairaala symbolisoi hyvää hoitoa ja kestäviä turvaverkkoja.............................................. 6 Fyysinen haavoittuvuus................................................ 7 Kun lääke vie terveyden............................................... 9 Potilaalla on lain mukaan oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon sekä siihen liittyvään kohteluun.................................................................... 10 Ojanne pohtii.............................................................. 12 Potilasliitto on nyt katutasossa................................... 13 Potilasliiton vuosikokous Jyväskylässä...................... 15 Jäsenjärjestösivut................................................. 20–49 Semper Ad Lucem – aina valoa kohden..................... 52 Suomen Potilasliitto ry Finlands Patientförbund rf Osakkeenomistajan kunnossapito ja muutostyöt uuden asunto-osakeyhtiölain mukaan........................53 Velan vanhentumisesta............................................... 55 Pankkiyhteys: Sampopankki 800012-662600 Suomen Potilaslehti pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta sille pyytämättä toimitettua materiaalia. Lehti ei myöskään palauta sellaista kirjallista taikka kuvallista materiaalia, jota toimitukseen on pyytämättä lähetetty. Suomen Potilaslehti Finlands Patienttidning Suomen Potilaslehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, vuosikerran hinta on 16 euroa (sisältää postituksen kotimaassa). Paino: Newprint Oy – Loimaa Etukannen kuva: Paavo Koistinen, Kuressaaren Piispanlinna, yksi sen torneista. Toimisto: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki puh. 09 562 2080 fax 09 5123 3555 Sähköposti: a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 64100b0d090d17100b24140b100d080517080d0d10100b4a020d [email protected] /a kotisivut www.potilasliitto.fi Hallitus: Paavo Koistinen, puh.joht., 0400 682 337, a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 42322323342d6c292d2b31362b2c272c02272e2b31232c27366c242b [email protected] /a , Inger Östergård, varapuh.joht, a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 40292e2725326e2f3334253227213224002c35352b2b356e232f2d [email protected] /a , Jaakko Ojanne, talous, hallituksen sihteeri, a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 375d56565c5c5819585d565959527740525b5f581954585a [email protected] /a Muut varsinaiset jäsenet: Johanna Pihlajamäki, Paula Määttä, Elsa Sipilä, Inka Svahn, Brita Pawli, Kalevi Järvinen, Matti Haimi, Jorma Nurmi, Tenho Palmroth, Arto Pyykkönen. ISSN 0784-5944, 33. vuosikerta Vastaava päätoimittaja: Paavo Koistinen, gsm 0400 682 337 Toimitus: Jaakko Ojanne, gsm 041 461 6886 Osoite: Helsinginkatu 14 A 1, 00500 Helsinki Sähköposti: a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 8df9e2e4e0e4fef9e2cdfde2f9e4e1ecfee1e4e4f9f9e2a3ebe4 [email protected] /a Kotisivut: www.potilasliitto.fi Puh. (09) 562 2080 Painos: 7900 kpl 2 Paavo Koistinen Suomen Potilasliitto ry:n puheenjohtaja Sairaanhoidon laadunvalvonta parantaa potilasturvaa Jos nyt kerrankin aloittaisi hiukan leikkisästi vakavasta asiasta kirjoittamisen, niin silloinhan voisi todeta, että suomalaisen on kovin vaikeaa ja raskasta myöntää, että ruotsalaiset ovat olleet oikeassa. Silti sellainen myönnytys on tehtävä, kun ajattelemme sairaanhoitojärjestelmän laadullista valvontaa. Ruotsissa sairaanhoitoa antavilla laitoksilla on ollut kauan aikaa käytössään laadunvalvontamittareita, joiden mukaan on ongelmakohdissa ollut suhteellisen helppoa ja perin nopeallakin aikataululla tehdä tarvittavia korjauksia. Jos jonkin sairauden tai hoitotoimenpiteen kohdalla ilmaantuu tilanne, jossa poikkeuksellisen suuri joukko potilaita tarvitsisi korjaavia toimenpiteitä tai joissa hoidon seurauksena syntyisi pysyviä haittoja tavallista tilastollista odotusarvoa enemmän, voidaan Ruotsissa käytössä olevilla laatumittareilla keskittyä ongelman nopeaan oikaisuun. Tarvinneeko tässä kohtaa edes erikseen kertoa, että Suomessa tällaista mittausjärjestelmää ei ole. On selvä asia, että aina paraskaan hoito ei auta. Paraskaan lääkäri tai hienoinkaan sairaanhoitoyksikkö ei kykene tekemään ihmeitä. Toimiva laatujärjestelmä sen sijaan kykenee rajaamaan vahinkojen määrää ja kohentamaan samalla potilasturvallisuutta. Siksi onkin jopa hiukan oudoksuttavaa, että samaan aikaan, kun Sosiaali- ja terveysministeriö korostaa potilasturvallisuusstrategiassaan 2009 – 2013 juuri potilaan turvallisuuden merkitystä, ei varsinaista työkalua ole vielä esitetty rakennettavaksi. Luonnollisesti kaikkien tahojen strategioissa, selvityksissä, lausunnoissa ja kannanotoissa julistetaan yhteen ääneen potilaan hyvää ja potilaan oikeutta hyvään hoitoon. Suomen Potilasliitto on lähestynyt 61:ttä erilaista yliopistollista, alueellista ja yksityistä sairaanhoitoa antavaa laitosta ja esittänyt näiden ylilääkäreille kaksi lyhyttä kysymyssarjaa, joilla kartoitetaan suomalaisen sairaanhoidon laadunvalvontaa käytännön tasolla. Kysymyksien laadintaan on lisäksemme osallistunut myös lääkärikunnan edustajia ja yleisempien kysymysten pohjana on käytetty nimenomaan edellä jo mainittua Sosiaali- ja terveysministeriön potilasturvallisuusstrategiaa. Yksinkertaistettuna koko kysymysasettelu perustuu siihen, että kun laaditaan hienoja ja huolellisia strategioita, niin miten niiden toteuttamisesta huolehditaan valtakunnallisesti ja kaikkien tasapuolinen kohtelu päämääränä pitäen? Kolmannen sektorin potilastyö saattaa toisinaan tuntua hiukan turhauttavalta, kun jatkuvasti saamme vastaanottaa toinen toistaan arvokkaampia tavoiteasetelmia, mutta samalla joudutaan toteamaan, että edelleen paljon asioita sovitaan ja neuvotellaan niin sanotusti potilaan ylitse. Se, että tavoitteiden seurannassa edelleen toimitaan lähinnä reaktiivisesti – siis jälkeenpäin reagoiden – kun tulisi toimia proaktiivisesti – siis ongelmiin jo etupainotteisesti puuttuen. Sairaanhoitojärjestelmämme sisällä toimivien ja laadunvalvontajärjestelmää kannattavien lääkäreiden ja sairaanhoitajien piirissä tunnetaan kuitenkin se ”hartaus”, jolla uusien järjestelmien vastaiset voimat toimivat. Kysymyksessä ei ole enää konservatiivisuus siinä mielessä kuin sana voidaan yleensä ymmärtää. Kysymyksessä on pikemminkin hyvin piintynyt asenteellisuus. Jotkut haluavat edelleen jääräpäisesti pitää kiinni siitä vanhasta kannastaan, jonka mukaan lääkäriä ei tarvitse tulla sen paremmin neuvomaan, vaivaamaan kysymyksillä kuin tyrkyttämään hänelle uusia toimintamalleja – etenkin, jos hän ei ole niitä itse esittänyt. Emme tietenkään voi mennä karkeasti yleistämään ja väittämään lääkärikuntaa asenteelliseksi. Oikeastaan asia on pienissä keskustelufoorumeissa ja kou- 3 Suomen lukunnissa aivan päinvastoin. Kuitenkin kaikkein asenteellisimmat ammatti- ja virkakunnan edustajat ovat juuri niitä, jotka käyttävät uusien asioiden vastustamiseen kaikkein eniten energiaa ja vaivannäköä. Jonkinlaisena outona lohdutuksena voimme kuitenkin todeta, että eihän täs- lehti sä ilmiössä ole mitään uutta. Uudistuksia täytyy vain ajamalla ajaa ja niiden eteen täytyy tehdä työtä. Niinpä Potilasliiton laadunselvitystyö on nyt lähtenyt käyntiin. Tuloksia julkaisemme lehden sivuilla ja www-sivuillamme. Onneksi yleensä käy niin, että kun jonkin järjestelmän toimivuus voidaan jo jossakin osoittaa ja kun ihmisiä jossakin järkeväksi tunnustetussa asiassa innostetaan, niin he itsekin innostuvat ja ennen kaikkea, rohkaistuvat. Tämä lienee on sitä kaikkein selkeimmin potilastyöksi sanottua työtä ja tehtävää, jota me yhteisessä liitossamme nyt juuri teemme. Paavo Koistinen Ordförande för Finlands Patientförbund rf. Sjukvårdens kvalitetsövervakning förbättrar patientsäkerheten Om jag nu för en gångs skull börjar litet lekfullt med att skriva om en allvarlig sak, så skulle vi kunna konstatera att finländaren har väldigt svårt att erkänna, att svenskarna har haft rätt. Ett sådant medgivande bör ges när vi tänker på den kvalitativa övervakningen av sjukvårdssystemet. I Sverige har det länge funnits kvalitetsmätare för vård som ges på institution. Mätarna påvisar om det uppstår problem och då är det lätt att göra behövliga korrigeringar inom rimlig tid. Om det uppstår en situation vid en viss sjukdom eller efter ett vårdingrepp, där speciellt många patienter behöver korrigerande ingrepp eller om speciellt många får bestående men, alltså fler än vad som är statistiskt förväntat, kan man i Sverige med de kvalitetsmätare som är i bruk snabbt finna problemet och lika snabbt rätta till det. Vi behöver knappast ens berätta att vi inte har ett likadant system i Finland. Det är klart, att inte ens den bästa vården alltid hjälper. Den bästa läkaren eller den finaste vårdenheten förmår inte göra under. Ett fungerande kvalitetssystem kan begränsa skademängden och samtidigt förbättra patientsäkerheten. Därför är det litet främmande, att samtidigt som Social- och hälsovårdsministeriet i patientsäkerhetsstrategin för år 2009 – 2013 poängterar betydelsen av patientsäkerheten, inte framför tanken att utveckla verktyg för mätning av säkerheten. Naturligtvis innehåller alla strategier, ut- 4 redningar, utlåtanden och deklarationer samstämmigt patientens väl och patientens rätt till god vård. Finlands Patientförbund har vänt sig till överläkarna på 61 olika universitets-, krets- och privata sjukvårdsinrättningar med två korta frågeserier. Frågeserien kartlägger den finska sjukvårdens kvalitetsövervakning på praktisk nivå. I arbetet med att utveckla frågorna har läkaroch föreningens representanter deltagit och för de allmänna frågorna har den tidigare nämnda Social- och hälsovårdens patientsäkerhetsstrategi används. Förenklat, hela frågeställningen grundar sig på att när fina, noggranna strategier görs upp, vem skall då se till att de förvekligas nationellt och att alla får ett jämlikt bemötande mot dessa mål? Patientarbetet inom tredje sektorn kan ibland kännas frustrerande, när vi hela tiden tar emot den ena välformulerade målsättningen än den andra, men samtidigt måste vi konstatera att det fortfarande finns många saker som avgörs eller diskuteras så att säga över huvudet på patienten. Att man reagerar på uppföljningen av målsättningen närmast retroaktivt – i stället för att reagera efteråtborde man reagera proaktivt – alltså ta tag i problemen på förhand. De inom läkar- och sjukskötarkåren som anser att kvalitetsövervakningssystem inom vårt sjukvårdsystem är bra, känner också till de ”starka krafter” som motarbetar systemet. Då är det inte mera fråga om konservatism i den betydelsen som ordet antas ha. Det är frågan om mycket inpyrda attityder. Några vill fortfarande envist hålla fast vid sin gamla åsikt, enligt vilken läkaren inte behöver någon annans råd, eller besväras med frågor eller tvinga på honom nya verksamhetsmodeller - i synnerhet om han inte själv har föreslagit dem. Vi kan inte grovt generalisera och påstå att hela läkarkåren har negativa attityder. Egentligen är påståendet det motsatta i små diskussionsgrupper och skalor. Det är ändå så att de som har negativa attityderna inom yrkes- och tjänstemannakåren är de som använder den största mödan och energin på att motarbeta nya saker. Som tröst kan vi påstå att denhär företeelsen inte på något sätt är ny. Förändringar måste vi arbeta hårt på och för att få dem att gå igenom måste man arbeta ännu hårdare. Därför har Patientförbundets kvalitetsutredningsarbete nu börjat. Resultaten kommer att rapporteras på tidningens www-sidor. Som tur är brukar det gå så, att när man kan påvisa att systemet fungerar brukar människor bli aktivare och konstatera att de vill vara med och medverka och framför allt blir modigare. Detta torde vara det allra tydligaste patientarbetet och uppgiften som vi har just nu i samarbetet på vårt förbund. Päivi Räsänen kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (kd) Terveyden- ja vanhustenhoidon taso on turvattava Ensimmäisenä koulusyksynä pulpettikaverini Jussi sairastui ja pulpetti pysyi tyhjänä kolmisen viikkoa. Eräänä aamuna opettaja kertoi itkuisena, että Jussi oli yöllä menehtynyt verisyöpään. 60-luvulla kaikki leukemialapset kuolivat nopeasti. Nyt Jussin mahdollisuus parantua akuutista leukemiasta olisi dramaattisesti parempi. Peräti 85 % leukemiaan sairastuneista lapsista paranee sairaudestaan. Syöpätaudit ovat hyvä esimerkki siitä, miten voimme iloita tieteellisen tutkimustyön tuomasta nopeasta hoitojen kehityksestä, joka on huomattavasti parantanut monen sairauden ennustetta. Erityinen vahvuutemme on terveydenhuollon ammattihenkilöstön korkea koulutustaso. Väestön voimakas ikärakenteen muutos tuo kuitenkin haasteita niin terveydenhuollon kuin vanhustenhoidon tason turvaamiseen. Palvelujen tarve kasvaa samaan aikaan kun työikäisen väestön osuus vähenee. Terveys- ja vanhuspalvelujen poliittista painoarvoa tulee nostaa. Hallituksen esittämät määrärahat lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeisiin ovat riittämättömät. Suomessa terveydenhoidon menojen osuus BKT:sta on tasoltaan Euroopan alhaisimpia. Suomessa niin kuolleisuudessa kuin sairastavuudessa on poikkeuksellisen voimakkaita eroja eri väestöryhmien välillä. Työterveyshuolto on ainoa maksuton ja saatavuudeltaan ylivertainen tapa päästä lääkäriin. Tällä vaalikaudella hallitus nosti terveydenhuollon asiakasmaksuja lähes 17 %:lla, hammashuollon maksuja peräti 30 %:lla ja sen lisäksi muutti terveyskeskuksen sairaanhoitajakäynnit maksullisiksi. Suomessa niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkakuluille ovat käytössä erilliset maksukatot, joiden yhteenlaskettu taso nousee n. 1400 euroon – ja merkittävä osa terveyskuluista jää tyystin maksukaton ulkopuolelle. Suomalaisen potilaan omakustannusosuus terveydenhuollon kustannuksista on lähes kaksinkertainen 20 % eurooppalaiseen keskitasoon 10 %:iin verrattuna. Kristillisdemokraatit ovat esittäneet yhtenäistä terveydenhuollon maksukattoa, johon sisältyisivät myös hammashuollon maksut. Tämä auttaisi etenkin paljon sairastavia. Joukko uusia, kustannustehokkaita lääkkeitä on jäänyt ilman korvattavuutta sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Lääkkeiden hintalautakunnan linjausten vuoksi. Tämän seurauksena esimerkiksi diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien aiheuttamat kokonaiskustannukset yhteiskunnalle nousevat enemmän kuin puuttuvissa lääkekorvauksissa säästetään. Korkeat kustannukset vähentävät erityisesti pienituloisten hoitoon hakeutumista. Hoidon ja tutkimusten viivästyminen nostaa kokonaiskustannuksia, joten pitkällä tähtäimellä säästö saattaa muuttua lisämenoiksi. Esimerkiksi hoitamaton verenpainetauti lisää vaaraa sairastua sekä sepelvaltimotautiin että erityisesti aivohalvaukseen, joiden kustannukset tulevat yhteiskunnalle entistä kalliimmaksi. ”Kotiin tuotavan palvelun puute huutaa taivaaseen asti”. Näin luonnehti valiokunnassa kuultu asiantuntijaprofessori vanhusten kotipalvelujen tilaa. Monet vanhukset ovat jääneet palvelujen puutteessa kuin vangit lukkojen taakse koteihinsa. Kiireinen kotipalvelu käy kerran päivässä ja tarkistaa lääkityksen ja välttämättömimmät tarpeet. Lähtiessään hän lukitsee oven, ettei vanhus ulos pyrkiessään vahingoittaisi itseään. Vanhusten hoidon laitospaikkoja aiotaan voimakkaasti vähentää ja painottaa avopalveluja ja kotihoitoa. Mutta avohoito ei saa merkitä heitteille jättöä. Kotipalveluja on voimakkaasti lisättävä ja säädettävä niihin oikeus lailla. Muuten yksinäisten vanhusten kärsimys lisääntyy. Kaikille omaishoidonkriteerit täyttäville tulee myös taata oikeus omaishoidontukeen ja tarvittaviin tukipalveluihin. Vanhusten hoivapalveluihin tarvitaan lakisääteistä ohjausta, jolla turvataan vanhukselle tarpeen mukainen oikeus apuun. Tällä hetkellä vanhuspalveluja, esimerkiksi laitoshoidon henkilöstömitoitusta ohjataan suositusten kautta. Valitettavasti suositukset eivät ole kyenneet estämään pahoja puutteita vanhuspalveluissa, sillä ne eivät sido kuntia. Laitosvanhuksista joka kolmas potee aliravitsemusta. Vanhusten n&
Advertisement
We Need Your Support
Thank you for visiting our website and your interest in our free products and services. We are nonprofit website to share and download documents. To the running of this website, we need your help to support us.

Thanks to everyone for your continued support.

No, Thanks
SAVE OUR EARTH

We need your sign to support Project to invent "SMART AND CONTROLLABLE REFLECTIVE BALLOONS" to cover the Sun and Save Our Earth.

More details...

Sign Now!

We are very appreciated for your Prompt Action!

x