of 20

2/2014

Leinosten sukulehti 2-2014 Jokaiseen Leinosten sukukokoukseen kuuluu erottamattomana osana retkeily. Näin olemme tutustuneet kauniiseen Suomeen eri puolilla.…
4 views20 pages
All materials on our website are shared by users. If you have any questions about copyright issues, please report us to resolve them. We are always happy to assist you.
Documenttranscript
Leinosten sukulehti 2-2014 Jokaiseen Leinosten sukukokoukseen kuuluu erottamattomana osana retkeily. Näin olemme tutustuneet kauniiseen Suomeen eri puolilla. Lahden sukukokous elokuussa 2014 teki retkeilyn ensin Urajärven kartanomuseoon, jonka pihalta kuvamme. Sieltä matkattiin Vääksyn kanavalle ja nautittiin kahvit Vääksyn Helmessä. Valtioneuvos J. R. Danielson-Kalmarin huvilalla kanavan varrella oli monipuolinen taidenäyttely. Pellavan valmistusta ja siitä valmistettuja tuotteita esiteltiin Joen torpan Pellavatuvalla. Sukujuhla ja siihen liittyvät kokoukset pidettiin Lahden kansanopistolla. Sukujuhlan järjestelyjä hoiti työryhmä Jaana Sarkkinen, Liisa Manu ja Martti Häikiö. www.leinoset.fi LEINOSEN SUKUSEURA RY LEINOSTEN SUKULEHTI 2 - 2014 3 4 10 14 15 16 17 18 19 20 “Sukuseuran tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa.” (Säännöt, 2 §) Sukuseura järjestää yhteisiä sukupäiviä, retkeilyjä, kerää ja arkistoi sukua koskevaa tietoutta, selvittää ja auttaa suvun jäseniä selvittämään suvun vaiheita sekä saattaa tutkimustyön tulokset jäsenten tietoon sekä harjoittaa sukuseuran tarkoitusperiä edistävää julkaisutoimintaa. Seura pitää luetteloa jäsenistään ja julkaisee kaksi kertaa vuodessa ilmestyvää sukulehteä. “Sukuseuran jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka on sukuun kuuluvan aviopuoliso tai leski.” (4 §) Seuran hallitus sivulla 20. 30-vuotisjuhlakokous Kainuun Opistolla Lahden sukukokouksen kuvasatoa Anna-Liisa Linkola 100 vuotta Otto-Ville Kuusisen Leinos-juuret Apurahahakemukset Sukutietojen tallennustilanne Laura Leinonen Onnittelut merkkipäivän johdosta Sukuseuran hallitus ja toimihenkilöt Kuusamon Leinosten sukukirja OSOITTEENMUUTOKSET Lähetä postin osoitteenmuutoskortti (+sotu ja puh.) taloudenhoitajalle (osoite s. 20). Myös poisnukkuneiden kohdalla lähetä ilmoitus taloudenhoitajalle. Jos lehtesi on jäänyt tulematta, tarkasta taloudenhoitajalta, että osoitetietosi ovat varmasti oikein. LIITY JÄSENEKSI Jäseneksi voi liittyä maksamalla jäsenmaksun sukuseuran tilille Nordea Haukipudas FI51 2321 1800 0023 43. Ulkomailta maksettaessa tarvitaan vielä BIC NDEAFIHH (ilmoita koko nimesi, osoitteesi ja sotu-tunnus). Jäsenmaksu vuodelle 2015 on 15 euroa ja ainaisjäsenmaksu 150 euroa. ILMOITA TUOTTEISTASI SUVULLE Kerro yrityksestäsi ja tuotteistasi muille Leinosille! Ilmoitustilaa myy taloudenhoitaja. Ilmoitushinnat 85x60 mm 80 e 85x120 mm 150 e 175x120 mm 300 e 175x240 mm 600 e LEHDEN TOIMITUS Päätoimittaja Martti Häikiö Tehtaankatu 21 B 40, 00150 Helsinki a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= 8de0ecfff9f9e4a3e5ece4e6e4e2cde6e2e1f8e0eff8fea3ebe4 [email protected] /a p. 050-5057140 TOIMITA AINEISTOA SUKULEHTEEN Jäseniä pyydetään toimittamaan artikkeleita lehdessä jukaistavaksi. Leinosjutut ja ilmoitukset voit toimittaa suoraan lehden päätoimittajalle. Tuomas Honka, Koivikkotie 3 B 3, 96300 Rovaniemi, p. 040-835404 a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= c9bdbca6a4a8bae7a1a6a7a2a889bca5a8b9a5a8a7ade7afa0 [email protected] /a Litoset Oy, Vaasa 2014 26. vuosikerta. ISSN 0786-2679. 2 Tervetuloa Leinosten 30-vuotisjuhlakokoukseen Kainuun Opistolle 8-9. elokuuta 2015 Majoitus Leinosten sukuseura palaa juurilleen. Käymme perehtymässä niihin Melalahden taloihin ja maisemiin, joista Leinoset ovat levinneet ympäri Suomen. Ohjelmassa on käynti Kivesvaaralla, josta aukeaa näkymät Oulujärvelle. Saamme nauttia paikallisesta kulttuurista. Seura täyttää 30 vuotta. Leinosten sukuseura perustettiin Kainuussa Paltamon seurakuntatalolla 11.8.1985. Perustavaan kokoukseen oli löytänyt tiensä peräti 250 Leinosten suvun jäsentä eri puolilta Suomea. Seuraavana vuonna kokous pidettiin Kainuun opistolla Mieslahdessa. Sukukokouksia on pidetty joka vuosi eri puolilla Suomea. Ensi kesänä on vuorossa 30-vuotisjuhlakokous. Se pidetään Kainuun opistolla Mieslahdessa. Tarkoituksena on syventyä suvun ja sukuseuran juuriin ja luoda katsaus sukuseuran komeaan historiaan, mutta myös kuulla kulttuuriohjelmaa ja perehtyä tämän päivän Kainuuseen. Järjestelyapua voi tarjota Teuvo Leinoselle, yhteystiedot toiseksi viimeisellä sivulla. Kainuun Opisto tarjoaa majoitusta seuraavasti: Päärakennus, vrk-hinta 2-3 hh , 44 euroa / hlö. 1 hh, 55 euroa / hlö. Hintaan sisältyy aamupala ja liinavaatteet Huonekohtainen wc ja suihku. Huoneen läheisyydessä oleskelutila ja keittiö. Asuntolamajoitus, vrk-hinta Erikokoisia huoneita ja huoneistoja. 34 euroa / hlö. Hintaan sisältyy aamupala ja liinavaatteet. Alle 12-vuotiaat puoleen hintaan ja alle 3-vuotiaat maksutta. Majoitusvaraukset Kainuun Opisto p. 0207 856 833 ja 0207 856 830 sekä a href= /cdn-cgi/l/email-protection class= __cf_email__ data-cfemail= ea819f989999839983829e8f8f9883aa818b83849f9f84859a83999e85c48c83 [email protected] /a www.kainuunopisto.fi 3 Lahden sukukokouksen kuvasatoa Bailando-ruusun ympärillä oikealta Riitta Leinonen Kuopio, Eeva Luonsinen Espoo ja Liisa Tuomainen Kotka. Vasemmalla Reino Kukkonen Laukaa ja Mika Hirvonen Laukaa. 4 Urajärven kartanon puistoon on haudattu tilan viimeiset omistajat, naimattomat sisarukset Hugo (k. 1915) ja Lilly (k. 1917) von Heideman. Heidän haudallaan kuvassa vas. Aimo Jokivuori ja vaimo Elsa os. Leinonen Elimäeltä sekä Marjatta Angeria os. Leinonen Lahdesta. 5 Kartanomuseon opas Sanna Lappalainen kertoo värikkäästä historiasta. Danielson-Kalmarin huvilan taidenäyttelyssä oli näköisveistoksia. Kuvassa Satu Loukkolan ”Kylän paras suutelija” , jonka mallina oli Eija Piironen. 6 Joentuvan isäntä Erkki Raunio toivotti kaikki henkilökohtaisesti tervetulleeksi. 7 Ristin kirkon sankarihautausmaan ainoa Leinonen on Viipurissa syntynyt työmies Reino Vilho Leinonen, joka menehtyi Kuuterselässä Kanneljärvellä 15.6.1944. Hän palveli korpraalina 3./JP 3:ssa. Paula Patosalmi lauloi ja Jaana Sarkkinen soitti pianoa sukujuhlassa. Launeen kirkon Jumalanpalveluksen ehtoollisen jakajat Anne Kuusela, kirkkoherra Heikki Pelkonen, Tapio ja Yrjö Leinonen. 8 Denver Leinonen Michiganin Almontista lähetti kuvan, jossa joukko Amerikan Leinosia viettää joulua 2012 yhdessä. Denver oli keksinyt hankkia kuvitteellisen Leinosten Yliopistoston logolla kymmeniä T-paitoja, jollaisen saivat lahjaksi myös Tatu ja Tapio. Kuvassa eturivissä vas. Jerry-pojan appi Bob Eaton, Jerryn vaimo Marci ja Denverin vaimo Patti. Takarivissä vas. Denverin pojanpoika Austin, Pattin veli Stan Strangle, poika Jerry, Denver itse ja pojanpoika Blake. Denverin ukki Jaakko meni 1897 Kestilästä Amerikkaan. Hän kuului Kivesjärven Leinola 7 -sukuhaaraan. Sukuseuran hallituksen jäseniä vasemmalta Tapio Leinonen, Mika Hirvonen, Eija Leinonen, Jaana Sarkkinen, Liisa Manu, Teuvo Leinonen ja taloudenhoitaja Yrjö Leinonen. 9 Anna-Liisa Linkolan syntymästä 100 vuotta Kansanedustaja, DI, kunnallisneuvos AnnaLiisa Linkola (10.8.1914 Pielisjärvi - 3.8.1999 Kotka) oli sukujuuriltaan Paltamon Leinosia. Hän jää maamme historiaan ensimmäisenä naisena eduskunnan puhemiehistössä. Anna-Liisa Linkolan isän äidin isän äiti Kaisa Leinonen syntyi 15.3.1790 Mieslahden Mikkolassa Juho Leinosen (1749-1813) ja Elina Kemppaisen (1756-1833) kaikkiaan yhdeksäntenä lapsena. Kaisa eli kotonaan naimattomana, tuli 28-vuotiaana raskaaksi ja synnytti pojan, esikoisensa 17.7.1818. Pojalle annettiin nimi Jafet, hänellä oli tavan mukaan kuusi kummia, mutta kastekirjan rivi päättyy alleviivaten oäkta. Jahvetin ollessa 12-vuotias Kaisa meni 5.2.1830 naimisiin Mikko Mustosen (23.9.1797- kanssa. Perhe asui Mieslahden Aholassa. Paltamossa riehui vuosina 1832-3 pilkkukuume (rödsot, nervfeber). Kuolleiden lukumäärä 1831-1835 kertoo karua kieltään: 36-148-24729-36. Valtaosa kuolleista oli lapsia, perheittäin. Kaisa kuoli 10.3.1833, kuolinsyy nervfeber. Jahvetti muutti isäpuolensa luota Kajaaniin heti täysi-ikäiseksi tultuaan 1839. Hän meni naimisiin 1845 Kiehimäsuusta olevan Maria Kärkkäisen (1820-1901) kanssa. Asuivat Kajaanissa ensin Mainualla, myöhemmin Jormualla, jossa Jafet kuoli 1861. Lapsia ehti tulla kuusi ja heistä kolmanneksi vanhin oli Priita Kustaava, s. 28.5.1851 Kajaanissa. Kustaava Leinonen (1851-1936) meni 24-vuotiaana 1875 naimisiin 43-vuotiaan Kajaanin kunnanasiainhoitajan Juho Heikki ”Homma” Korhosen kanssa (1832-1906). Tämä oli lähtenyt 21-vuotiaana kotoaan Jormualta kaupunkiin ja mennyt naimisiin 44-vuotiaan vanginvartijan lesken Brita Stina Levoskan kanssa. Tällä oli kahdeksan lasta, näistä kaksi oli isäpuolta vanhempia. Leskeydyttyään, avioliitosta Kustaavan kanssa J.H. Korhonen sai vasta omia lapsia. Näistä toiseksi vanhin, Kaarlo Heikki syntyi 27.12.1877, pääsi ylioppilaaksi Oulun Klassillisessa Lyseossa ja kirjautui Helsingin Yliopiston fysikaalismatemaattiseen tiedekuntaan 11.6.1898. Hän suoritti insinööritutkinnon Polyteknillisessä Opistossa 1902 ja erosi yliopistosta 1904. Työhistoria selviää oheisesta Polyteknillisen Opiston matrikkelin kopiosta. K. H.Korhonen oli sen mukaan pitkiä jaksoja töissä jo koulu- ja opiskeluaikoina. Joensuu-Nurmes-radan suunnittelu uskottiin 1906 Herman Hanneliukselle ja K.H.Korhoselle. Rautatieinsinöörit eivät olleet suosittuja isäntien keskuudessa, veiväthän he maita. Yökortteeriksi järjestyi kuitenkin Lieksan kylän Hovilan talo, jossa isännöivät Antti Ryynänen (1857-1934 ) ja Johanna os. Nevalainen (1861-1914). Hannelius alkoi seurustella yhden talon tyttären kanssa, jolloin tämän sisar, Joensuun tyttökoulun juuri päättänyt Anna halusi seurata esimerkkiä. Niinpä 29-vuotias osastoinsinööri ja 17-vuotias talollisen tytär vihittiin Hovilassa 1907. Aikalaismaininnan mukaan sulhanen oli ”luonteeltaan tulinen ja käsitykseltään vilkas”. Nuoren perheen elämä vaikuttaa olleen hieman levotonta. Kalle syntyi Kajaanissa 1909, 10 Oikealla Pirkko s. 1938, nykyisin Eskola, filosofian tohtori, informaatikko. Takana Pekka, s. 1941, reservin viestivänrikki, teekkari, 1. vuotta Polilla sähköinsinöörilinjalla (”heikkovirta-”), isänsä tavoin radioamatööri, katosi neljän opiskelutoverinsa kanssa 14.9.1961 Espoon Sommaröstä alkaneella purjehdusmatkalla. Edessä artikkelin kirjoittaja Antti s. 1943 mustareunaisissa silmälaseissa, Karjalan Prikaatin sotamies (B II albuminurian vuoksi), pääsi seuraavana kesänä lääketieteelliseen tiedekuntaan Helsinkiin. Eeva s. 1948 takana, nykyisin Kotkan ympäristöpäällikkö, diplomiinsinööri, biokemia. Eli kuvassa on aika häivyttäen neljä teekkaria. saattoi elää lopun elämäänsä. Talousasioissa hänestä kehittyi itsenäinen ja itsepäinen. Lieksassa hänet muistetaan omaa hienostunutta tyyliään eläneenä ”insinöörskänä”. Äitini sanoi eläneensä lapsuutensa virkamiesperheessä ja halunneensa aina toimia niin, että isä olisi tyytyväinen. Isä oli tosin läsnä vain kuvana seinällä ja äidin puheissa. Kotitalon vintiltä löytyneet lapsuudenaikaiset kirjeet ovat tavallisia tyttöjen juttuja. Äitini kertoi kuluneensa pelastusarmeijan kitarakuoroon. Joulut Hovilassa isoisän luona olivat jääneet lämminhenkisinä mieleen. Anna-Liisa Korhonen kirjoitti ylioppilaaksi 1932 Nurmeksen yhteiskoulussa. Hän olisi halunnut lääkäriksi, mutta Anna-äiti oli vastaan ja sai tahtonsa läpi. Anna-Liisa aloitti sitten Teknillisessä Korkeakoulussa ja valmistui diplomi-insinööriksi kemian osastolta 1937. Opiskelija-asunto oli Ernst Nevanlinnan Ineslesken kotona. Diplomityö käsitteli villan vär- Lauri Helsingissä 1911, jona vuonna kirjat muutettiin Ouluun. Anna-Liisa syntyi Pielisjärvellä 1914 kuten Ainikin 1916. Kesäkuussa 1916 isä Kalle sairastuu ja joutuu loppuelämäkseen laitoshoitoon ja haudataan isänsä viereen sukuhautaan Kajaanin hautausmaalla (Osasto 2, rivi 33, N:o 363) Säilyneestä kirjeenvaihdosta käy ilmi, miten järkyttävänä sairastuminen koettiin, ja että Anna sai tukea sekä omalta että miehensä perheeltä. Olisi kiintoisaa tietää, kuka kirjoitutti Helsingin yliopiston matrikkeliin kertomuksen isoisäni katoamisesta naimattomana Venäjälle. Vuonna 1919 oli Anna Korhonen (1890-1973) siis neljän lapsen yksinhuoltaja 29-vuotiaana. Äitini kertoi lapsuudestaan vähän. He asuivat Lieksan keskustassa äskettäin hyvällä maulla laajennetussa talossa, jossa on Retki-Aitta, Pielisentie 33. Antti Ryynänen jakoi uusiin naimisiin mentyään Hovilan lastensa kesken syytinkiä vastaan 1922. Näin isoäitini sai kiinteistön, lähes seitsemäsosan manttaalista, jonka hoidolla hän 11 jäämistä siniseksi. Lottiin hän liittyi viimeistään Helsingissä. Miesten maailmaan äitini sai varmaan parhaan koulutuksen veljiltään, jotka eivät olleet mammanpoikia. Molemmista tuli insinööri. Kalle halusi talvisodassa väkisin rintamalle ja jäi Tuppuraan Viipurinlahdelle sodan lopussa. Lauri oli kaukopartiomies, joka sotien jälkeen Valpon kiusatessa muutti lopulta pysyvästi Kanadaan, perhe jäi Suomeen. Ainista tuli voimistelunopettaja ja hän meni naimisiin Leo Kaprion kanssa. Polilla äiti tutustui samoin kemiaa opiskelevaan, vetopasuunaa soittavaan Retuperän VPK:n letkumestariin eli intendenttiin Klaus Linkolaan (vuoteen 1935 Collan), radioamatööriin. ”Klasun” isä K.J.M. Collan oli Haminan kadettikoulun käynyt eversti, agronomi, entinen kuvernööri, maaherra, kansanedustaja ja elintarveministeri, maanviljelijä Kiukaisista. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen vanhempani menivät naimisiin Lieksan kirkossa elokuussa 1937 ja asettuivat Kotkaan, jossa isällä oli jo työpaikka EnsoGutzeitin sulfaattiselluloosatehtaalla. Pirkko syntyi 1938. Talvisodan alettua isä siirrettiin kantakortin mukaan teollisuuden palvelukseen. Hän kertoi tislailleensa puuöljyjä tarkoituksena valmistaa poltto- ja voiteluaineita. Tuloksena oli mäntysuopaa kauppoihin. Näytteitä toimitti työtoverin poika äskettäin Tekniikan museoon. Äiti oli kotona, Kalle Pekka syntyi 1941 ja Antti evakkomatkalla Helsingissä 1943. Osa sota-ajasta vietettiin Kiukaisten Vaaniissa isän kotona, jonne Anna-mummikin tuli joskus. Heti Kotkaan muutettuaan äiti liittyi Kotkan Kokoomuksen jäseneksi. Ensimmäinen luottamustehtävä oli työtuvan johtokunnassa 1946. Oli tärkeää, että naiset oppivat hoitamaan kodin vähällä rahalla ja omalla työllä. Kaupunginvaltuustoon hänet valittiin 1951 (-1980) ja heti seuraavana vuonna kaupunginhallitukseen (-1968). Luottamustoimet olivat väline parantaa oloja. Asioihin oli itse paneuduttava kunnolla juuria myöten. Oli käytettävä omaa järkeä eikä luotettava epämääräisiin puheisiin. Tavallisten ihmisten asiat olivat tärkeitä. Sodan jälkeen äiti aloitti myös opettajana, teknillisessä oppilaitoksessa, puutalousopistossa, Kotkan Lyseossa, sairaanhoitajakoulussa. Apuna perheen hoidossa oli meille läheisiksi tulleita kotiapulaisia, kun perheenäidin aikaa alkoi mennä yhä enemmän yhteisten asioiden hoidossa ja opetustyössä. Kesän kolme kuukautta asuttiin saaressa muutaman kilometrin päässä kaupungista. Vallikarissa oli puutarha Suvorovin rakennuttaman vallin sisällä suojassa tuulilta - ja myyriä. Isä ajoi työmatkan veneellä suoraan Gutzeitin rantaan. Vuosi 1955 oli kriisin aikaa. Isä erosi osastoinsinöörin virasta toimittuaan EG:lla 19 vuotta ja siirtyi säännölliseen päivätyöhön teknilliseen oppilaitokseen oman alansa tuntiopettajaksi. Äiti terästäytyi ja muutamassa vuodessa pätevöityi auskultoimalla lyseon matemaattisten aineiden (kemian ja fysiikan) lehtoriksi, aloitti vesilaitoksen insinöörinä ja erikoistui vesikemiaan. Lyseon viran hän säilytti vuoteen 1974. Hänet muistetaan edelleen tiukkana ja reiluna opettajana. Pojilla, Pekalla ja minulla ei ollut mitään etua siitä, että opettajana oli äiti, päinvastoin vaatimukset olivat kovemmat kuin muille. Puoluetoverit ilmoittivat Anna-Liisa Linkolan vuoden 1956 presidentin valitsijamiesehdokkaaksi ja saivat asianomaisen luvan kaupungilla sattumalta tavattaessa. Hän meni kirkkaasti läpi. Toisella yrittämällä hän pääsi eduskuntaan 1962. Vaalikampanjat oli suunniteltu hyvinkin modernisti käyttäen hyväksi vaalipiirin naisverkostoja, monenlaista kampanjamateriaalia, ihmisten tapaamista, kirjoituksia jne. Kotona Kotkassa oli Helsingin työn alkaessa enää isä ja 1948 syntynyt Eeva, takana runsaasti elämän, työelämän ja politiikan kokemusta. 12 Kaupungin luottamustoimet, Kotkan Kokoomuksen Naiset (pj 1955-1986!), Liike- ja Virkanaiset, myöhemmin Zontat, eduskunnan istunnot, valiokunnat, valtakunnalliset puolue- ja naisjärjestöt, matkat kotimaassa ja ulkomailla veivät ajan, josta perheelle tuleva osa oli sekin ohjelmoitu tehokkaasti. Kokoomuksessa hän edusti oikeaa siipeä ja vastusti tarpeettomana pitämiään muutoksia, kuten peruskoulua. Siviiliammateilla oli vaikutusta työhön eduskunnassa. Hän muistutti Suomen vesivarojen niukkuudesta, maamme järvien ja jokien vedet täyttävät vasta puoli Laatokkaa. Itä-Suomen teknillisen korkeakoulun sijoituskisassa hän kertoi sopineensa lappeenrantalaisen sosiaalidemokraatin Valto Käkelän kanssa, että hän puhuu Kymenlaakson kansanedustajat Lappeenrannan taakse. Kotka ja Savonlinna havittelivat myös tätä opinahjoa. Syyskuun 14 päivänä 1962 Pekka lähtee purjehdusretkelle neljän teekkaritoverinsa kanssa Espoon Sommaröstä. He katoavat veneineen ja varusteineen jäljettömii
Advertisement
MostRelated
View more
We Need Your Support
Thank you for visiting our website and your interest in our free products and services. We are nonprofit website to share and download documents. To the running of this website, we need your help to support us.

Thanks to everyone for your continued support.

No, Thanks
SAVE OUR EARTH

We need your sign to support Project to invent "SMART AND CONTROLLABLE REFLECTIVE BALLOONS" to cover the Sun and Save Our Earth.

More details...

Sign Now!

We are very appreciated for your Prompt Action!

x